Rötisköstä helmeksi – vanhoja tamperelaisia taloja, jotka saivat uuden elämän
 |
| Näsilinna ennen ja jälkeen remontin. Kuvat: Sakari Karipuro (ylh.) ja Juhani Skogberg. |
Tavara-asemaa ollaan siirtämässä purettavan seuratalo Morkun paikalle. Kestääkö vuonna 1907 rakennettu tiilitalo siirron? Mikä on sen historiallinen arvo tämän jälkeen? Kuka tavara-aseman ostaa ja millaiseen käyttöön se tulee? Tämä kaikki on vielä auki.
Pelastetut kaunottaret -näyttelyssä (2018) esiteltiin muiden tamperelaisen vanhojen rakennusten tarinoita, kuten suojelutaistoja ja rakennusten kokemaa muodonmuutosta. Moni talo oli päästetty ränsistymään, mutta sai uuden käyttötarkoituksen ja takaisin kenties jo menetetyn arvostuksen – sekä ihan uusia käyttäjiä läheltä ja kaukaa, sillä monista kohteista tuli vetovoimaisia matkailu- ja kulttuurikohteita.
Näyttelyssä oli mukana kauppahallin virastotalo, Hirvitalo, Uittoyhdistyksen talo (nykyinen Piirun talo Pispalassa), Rajaportin sauna, Pyynikin panimon konttori, Näsilinna, Tallipiha, Annikin puukortteli, Telakka sekä toiveikkaana bonuksena tavara-asema ja Morkku. Tässä otteita näyttelyä varten kerätystä materiaalista.
Virastotalon säilyminen pelasti palan Hämeenkadun jugendia
 |
| Suojelijat valtasivat kauppahallin virastotalon vuonna 1981. Kuva: Työväenmuseo Werstas |
 |
| Kuva: Työväenmuseo Werstas |
 |
| Kuva: tuntematon |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
Kauppahallin virastotalo
valmistunut: 1901
arkkitehti: Hjalmar Åberg
tyylisuunta: jugend
Kauppahallin virastotalon purkamista suunniteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1966. Virastotalossa piti galleriaa taiteilijayhdistys Saskiat ry, joka esitti kaupungille vuonna 1972 rakennuksen korjaamista ja säilyttämistä. Kirjailija Väinö Linna teki julkisen vetoomuksen, jonka allekirjoitti joukko paikallisia kulttuurivaikuttajia.
Kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että talon saa purkaa ja tilalle rakentaa uudisrakennuksen.
Saskiat kutsui 9. lokakuuta 1972 koolle kokouksen, jonka tuloksena rekisteröitiin Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys (Pirperpol) talon suojeluesityksen tekemistä varten. Hämeen lääninhallituksen vastaus oli, että vain kauppahalli tulee suojella.
Kaupunki myi talon Tampereen Seudun Osuuspankille vuonna 1975, joka ilmoitti vuoden 1979 lopussa, että se purkaa talon.
Verkatehtaan purkaminen oli lisännyt keskustelua rakennussuojelusta. Pirperpol saikin kerättyä yli 10 000 nimen vetoomuksen, jonka se luovutti Osuuspankkien keskuspankki Oy:n pääjohtajalle, joka oli valmis neuvottelemaan asiasta, mutta pankki ja kaupunki ei kumpikaan halunnut maksaa suojelukustannuksia. Sisäministeriö määräsi, että asemakaavaa tuli muuttaa kaupunkikuvan huomioivaksi.
Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys ehdotti Hämeen lääninhallitukselle kesällä 1981, että virastotalo asetetaan väliaikaiseen purkukieltoon. Yhdistys suunnitteli kesäkuussa 1981 vaihtoehtoja virastotalon korjaukselle. Vanha julkisivu säilytettäisiin, mutta sisätilat uudistettaisiin.
Joukko vasta perustetun Kauppahallin virastotalo –liikkeen nuoria valtasi virastotalon 5. elokuuta vuonna 1981. Parikymmentä valtaajaa saapui taloon ja heistä muutama kytki itsensä kettingillä patteriin. He vaativat, että kaupunginvaltuusto ottaa käsittelyynsä asemakaavamuutoksen purkamisen estämiseksi.
Hämeen läänin maaherra määräsi väliaikaisen toimenpidekiellon talolle. Lääninhallituksen kanta oli, että suojelusta tulisi kohtuutonta vahinkoa omistajalle. Museovirasto totesi lausunnossaan, että virastotalo on korvaamaton osa arkkitehtoonisesti arvokasta kokonaisuutta, josta kauppahalli on jo suojeltu.
Valtioneuvosto päätti vuonna 1983, että taloa ei suojella rakennussuojelulailla, vaikka se huomioikin, että rakennus oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Pankki myöntyi silti kaupungin, sisäministeriön ja opetusministeriön kanssa tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan taloa ei purettaisi kymmeneen vuoteen. Pankki avasi talon remontoituna joulukuussa.
Saskiat kutsui 9. lokakuuta 1972 koolle kokouksen, jonka tuloksena rekisteröitiin Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys (Pirperpol) talon suojeluesityksen tekemistä varten. Hämeen lääninhallituksen vastaus oli, että vain kauppahalli tulee suojella.
Kaupunki myi talon Tampereen Seudun Osuuspankille vuonna 1975, joka ilmoitti vuoden 1979 lopussa, että se purkaa talon.
Verkatehtaan purkaminen oli lisännyt keskustelua rakennussuojelusta. Pirperpol saikin kerättyä yli 10 000 nimen vetoomuksen, jonka se luovutti Osuuspankkien keskuspankki Oy:n pääjohtajalle, joka oli valmis neuvottelemaan asiasta, mutta pankki ja kaupunki ei kumpikaan halunnut maksaa suojelukustannuksia. Sisäministeriö määräsi, että asemakaavaa tuli muuttaa kaupunkikuvan huomioivaksi.
Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys ehdotti Hämeen lääninhallitukselle kesällä 1981, että virastotalo asetetaan väliaikaiseen purkukieltoon. Yhdistys suunnitteli kesäkuussa 1981 vaihtoehtoja virastotalon korjaukselle. Vanha julkisivu säilytettäisiin, mutta sisätilat uudistettaisiin.
Joukko vasta perustetun Kauppahallin virastotalo –liikkeen nuoria valtasi virastotalon 5. elokuuta vuonna 1981. Parikymmentä valtaajaa saapui taloon ja heistä muutama kytki itsensä kettingillä patteriin. He vaativat, että kaupunginvaltuusto ottaa käsittelyynsä asemakaavamuutoksen purkamisen estämiseksi.
Hämeen läänin maaherra määräsi väliaikaisen toimenpidekiellon talolle. Lääninhallituksen kanta oli, että suojelusta tulisi kohtuutonta vahinkoa omistajalle. Museovirasto totesi lausunnossaan, että virastotalo on korvaamaton osa arkkitehtoonisesti arvokasta kokonaisuutta, josta kauppahalli on jo suojeltu.
Valtioneuvosto päätti vuonna 1983, että taloa ei suojella rakennussuojelulailla, vaikka se huomioikin, että rakennus oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Pankki myöntyi silti kaupungin, sisäministeriön ja opetusministeriön kanssa tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan taloa ei purettaisi kymmeneen vuoteen. Pankki avasi talon remontoituna joulukuussa.
Purkamissuunnitelmaan ei enää palattu, ja talo suojeltiin asemakaavalla vuonna 1993.
Virastotalokiista pysäytti pitkäksi aikaa 1960-1970-luvuilla alkaneen vanhojen talojen purkamisen keskustassa. Kansalaisliike synnytti perinnepoliittisen yhdistyksen lisäksi samalla tamperelaisen vihreän liikkeen.
Teatteriporukka teki myllyvarastosta kulttuuritalon
 |
| Kuva: Tampereen museot |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
Kulttuuritalo Telakka
valmistunut: 1909
arkkitehti: Kaarlo Lindroos
osoite: Tullikamarin aukio 3
Osuuskunta Maantuotteen mylly nousi Pakkahuoneen ja Tullikamarin jatkoksi samalle aukiolle viime vuosisadan alussa. Alueelle rakentui muitakin matalia tiili- ja puurakenteisia tuotanto- ja varastotiloja. Kolmikerroksisen rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsivat makasiinin kattilahuone ja polttoainevarasto. Jykevät puupilarit ja palkit hallitsevat yhä rakennuksen sisätilaa.
Makasiini toimi myöhemmin ainakin Tullikamarin lisävarastona. Kellarista on löytynyt myöhemmin myös puulestejä. Varastotoiminnan loputtua makasiini siirtyi YIT:n omistukseen ja seisoi lopulta tyhjillään.
Suojelupäätös on hieman mysteeri. Rakennus oli purku-uhan alla arviolta 1980-luvulla, mutta suojeltiin sittemmin asemakaavalla. YIT itse saattoi myötävaikuttaa suojeluun.
Teatteriväki etsi 90-luvun alkupuolella kuumeisesti itselleen tiloja. YIT:n puhelinnumero kiinnitti eräänä joulupäivänä Moraalia Teatterin Tom Lindholmin ja Motelli Skronklen Markku Peltolan huomion heidän kävellessään talon ohi. Näyttelijät pääsivät tutustumaan taloon ja miettivät, saisiko kylmästä ja sähköttömästä tilasta teatterin. Vinttikerroksen tilavuus ratkaisi asian.
Vuonna 1996 kolme teatteriryhmää yhdistyi: Motelli Skronkle, Moraalia Teatteri ja Ryhmä Fagerholm. He perustivat yhdistyksen joka vuokrasi makasiinin. Ajatuksena oli tehdä omaehtoista, kriittistä ja kommentoivaa teatteria. Alkeelliset tilat eivät kuitenkaan heti mahdollistaneet teatteritoimintaa, joten porukka piti ensimmäisen kesän ajan talossa baari-kahvilaa talkoovoimin.
Kesän jälkeen YIT ilmoitti, että vuokrasopimus päättyy. Vuokraamisen sijaan he olivat valmiita myymään talon. Samoihin aikoihin kun Telakan väki alkoi puuhailla talossa, muutkin tahot kiinnostuivat paikasta. Makasiini olisi voinut päätyä mm. Invalidisäätiölle tai McDonalds’sille drive in -ravintolaksi, mutta YIT myi sen teatteriyhdistykselle vuonna 1996. Yhdistys sai ostaa paikan osamaksulla.
Teatterilaiset ja heidän apuväkensä uurastivat tilan käyttövalmiiksi kolmessa kuukaudessa. Rakennusmateriaalia haalittiin muun muassa purkutyömailta.
Telakan ensimmäinen näytelmä oli Topi Salmelan kirjoittama Vapaaherran testamentti vuonna 1997.
Telakan omistaa Teatteri Telakan kannatusyhdistys ry, jonka yhtenä tarkoituksena on edelleen tukea teatteritoimintaa. Ravintola ja teatteri toimivat silti itsenäisinä yksiköinään. Ensimmäisessä kerroksessa toimii lounasravintola, klubi ja iltaravintola; toisessa kerroksessa on tilausravintola ja sauna. Teatteri on ylimmässä kerroksessa.
Tullin alueen yleissuunnitelmassa vuodelta 2016 sanotaan, että vaikka Telakka piiloutuu terassinsa taakse, sen rooli on merkittävä kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti. Rakennus on hyvin säilynyt ja hyvä osoitus siitä miten uudet käyttötavat voivat sopeutua vanhoihin rakennuksiin ilman suuria muutoksia. Jäljellä ovat muun muassa alkuperäiset ikkunat ja sisätilan rakenteet. Rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Annikinkadun kiistavoitto säästi korttelin vanhaa Tammelaa
 |
| Kuvat: Tampereen museot |
 |
| Kuvat: Tampereen museot |
 |
| Kuva: Tampereen museo |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
 |
Kuva: Aino Loikkanen
|
Annikin puukortteli
valmistunut: 1907-09suunnittelijat: J. Pirjola ja N. Nummi
osoite: Annikinkuja 2
Silloiselle Ainonkadulle, kaupungin rajalle, valmistui vuosisadan alussa umpipihaiset asuinrakennukset. Ne tunnettiin pitkäaikaisten omistajiensa mukaan Widelin ja Hirvelän taloina. Kortteli selvisi molemmista sodista, mutta meinasi kadota modernisaation alta pois. Kaksi vuosikymmentä kestänyt suojelukamppailu tuotti tulosta ja Annikinkadun puukorttelina tunnettu kokonaisuus säilyi jatkumona vanhasta Tammelasta.
Vuonna 1966 kaupunki määräsi Tammelan uudella asemakaavalla kaikki puutalokorttelit purettaviksi. Koska Annikin korttelin tilalle oli kaavoitettu puisto ja omistajat olivat haluttomia myymään talojaan kaupungille, purkua ei pantu toimeen.
1980-luvulla Annikinkadun puutalokortteliin alkoi muuttaa nuorta väkeä. Asukkaat tekivät kuntalaisaloitteen vuonna 1990 talojen säilyttämiseksi. Naapurikerrostalon edustajat vaativat korttelin purkamista, mutta museovirasto antoi lausunnon rakennusten kulttuurihistoriallisesta arvosta. Kuntalaisaloitteeseen liitettiin adressi, jossa 92 kerrostaloasukasta hyväksyi säilyttämisen, jos kortteli kunnostetaan.
Asukasryhmä teki kaupungille vuonna 1994 ostotarjouksen korttelista, mutta kaupunki ei tehnyt kauppoja. Kaupunginhallitukselle luovutettiin uusi, 985 nimen kuntalaisaloite korttelin säilyttämiseksi. Aamulehden mielipidetiedustelun perusteella kaksi kolmesta tamperelaisesta säilyttäisi puukorttelin.
Kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen esitti 1995 asemakaavan muuttamista korttelin suojelemiseksi. Kaupunginvaltuuston enemmistö ei kuitenkaan kannattanut suojelua. Tästä päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka totesi että kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ei voi purkaa.
Lopulta, helmikuussa 2001 kaupunginhallitus päätti esittää suojelua ja vuonna 2007 myyntiä Pirkanmaan yhteisöasujat ry:n kokoamalle ryhmälle.
Korttelin hankintaa ja peruskorjausta varten perustettiin Asunto-osakeyhtiö Tampereen Annikki. Remontti alkoi kesällä 2011 ja valmistui syyskuussa 2012.
Asuntoja on 23. Ulkohuussit ja puulämmitys vaihtuivat kaukolämpöön ja sisävessoihin. Samalla asennettiin automaattinen sammutusjärjestelmä. Kortteliin valmistui yksi yhteiskäytössä oleva sauna ja kerhotilat tehtiin sopiviksi yhteisölliseen käyttöön.
Peruskorjauksen valmistumisen jälkeisessä avointen ovien päivässä kävi noin 2000 kaupunkilaista. Annikin runofestivaali palasi kortteliin ja kasvoi entistä suositummaksi kesätapahtumaksi.
Tallipiha oli Finlaysonin patruunan ajureiden ja hevosten koti
 |
| Kuva: Työväenmuseo Werstas |
 |
| Kuva: Työväenmuseo Werstas |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
Tallipiha
arkkitehti: Lambert Petterson (talli, julkisivut)
tyylisuunta: jälkiä huvila-arkkitehtuurista ja sveitsiläisistä piirteistä
osoite: Kuninkaankatu 4
Finlaysonin tehtailijoiden Ajurikortteli oli tehtaalaisten suissa Tallipiha. Vahdin asunto valmistui luultavimmin jo vuonna 1839. Siinä oli yksi huone ja kuisti. Vuosien 1862 ja 1881 välillä ilmeni tarvetta lisärakennuksille. Patruuna Wilhelm von Nottbeck tuli tehtaan johtoon 1860-luvulla. Hänellä piti aina olla käytössään ajuri. Tallipiha näkyi selvästi Nottbeckien vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Uusi talli valmistui arvioiden mukaan viimeistään vuoteen 1909 mennessä. Talot olivat vaunu- ja ratsuhevosten talli ja vaunuvaja, tallimestarin talo, tallimiehen talo ja Kuninkaankadun puolella vahdin ja kuskin talot.
Tallipihalla on viisi rakennusta, jotka on luokiteltu rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittäviksi. Vanhin rakennus on keskustan puurakennuksista neljänneksi vanhin. Keskellä pihaa oli hevosten jaloittelutarha, ja 1800-luvulla Tallipihalla oli myös suuri kanala sekä mahdollisesti pieni karjasuoja.
Von Nottbeckien ajan jälkeen alueella asui tehtaan henkilökuntaa ja työhevosia.
Autoistuminen muutti talojen käyttötarvetta. Finlaysonin 1930-luvun historiikissa puhutaan virkailijataloista. Viimeistään 1960-luvulla asunnot olivat jo niin alkeellisia, että niistä tehtiin varastoja.
Finlayson järjesti vuonna 1968 suunnittelukilpailun tehtaan viereisten kortteleiden mahdollisuuksista. Palkituissa töissä Tallipihalle olisi tullut jopa yhdeksänkerroksisia tornitaloja. Mältinrannan taidekeskuksen suunnitteluvaiheessa Tallipihasta meinattiin tehdä kuvataidekoulu.
Finlayson myytiin Finlaysonin ostaneelle Askolle 1980-luvulla, minkä jälkeen Tallipiha jäi heitteille. Autoistumisen myötä pihaan oli rakennettu autotallit, jotka on sittemmin purettu.
Vuoden 1987 marraskuussa opiskelija- ja vaihtoehtoliikkeistä muodostunut porukka valtasi Tallipihan Kuskin talon, nykyisen kahvilarakennuksen. Talonvaltaus oli samalla mielenosoitus, jolla herätettiin huomiota opiskelijoiden asuntopulaan. Muutama nuori aikuinen muutti asumaan rakennukseen. He korjailivat taloa, kuten vuotavaa kattoa itse hellalla keittämällään piellä. Opiskelija-asuntosäätiö TOAS ryhtyi välivuokralaiseksi talolle, josta tuli tärkeä kohtaamispaikka erilaisille nuorille, kuten teatteriväelle, kuvataiteilijoille, vaihtoehtoliikkeille ja LGBT-väelle. Viimeinen asukas muutti pois vuonna 1994.
Tampereen kaupunki lunasti alueen vuonna 1995, ja vuonna 1999 elinkeinotoimi alkoi johtaa projektia, jonka tuloksena syntyi ympärivuotinen perhematkailukohde, nykyinen Tallipiha. Rakennukset entisöitiin ulkomuodoltaan Nottbeckien aikaan.
Rajaportti on Suomen vanhin yleinen sauna
 |
| Kuva: Tampereen museot |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
 |
| Kuva: Milja Mansukoski |
valmistunut: arviolta 1906-1907
osoite: Pispalan valtatie 9
Rajaportin saunan korttelia alettiin rakentaa 1800-luvun lopussa. Hermanni Lahtinen ja hänen vaimonsa Maria Lahtinen perustivat vuonna 1900 Rajaportille ensin kaupan. Myöhemmin Maria alkoi lämmittää tontin nurkassa ollutta puista saunaa ensiksi omaan ja naapureiden käyttöön ja vähitellen laajemmallekin yleisölle. Löylytilassa oli alkujaan vain yksi yhteinen löylytila. Pesu- ja pukeutumistiloja erotti verho. Parhaimmillaan Tampereella oli reilu 100 vastaavaa korttelisaunaa.
Siihen aikaan Pispalanharju oli pääasiassa asumaton, mutta Pispalan valtatien varteen – Tampereen silloiselle rajalle eli rajaportille – alkoi muodostua asutettu alue. Kortteliin kuuluvat päärakennus, jossa oli myös liiketilaa, siipirakennus, jossa oli leipomo ja pullapuoti sekä myöhemmin rakennetut matalampi mökki, sauna sekä Ompelijantalo.
Muistitiedon mukaan Rajaportin kivisauna on rakennettu joko vuonna 1904 tai vuosina 1906-1907. Rakennussääntöä ei ollut, joten valmistumisvuotta ei ole kirjattu ylös. Todennäköisesti sauna on rakennettu vuoden 1905 jälkeen, sillä silloin alueelle saatiin vesijohto.
Vuonna 1965 Tampereen kaupunki pakkolunasti saunan, sillä Mäkikadulle suunniteltiin levennystä. Tuolloin Lahja Mäkinen vuokrasi saunan kaupungilta ja alkoi vuorostaan pitää saunaa. Viimeisten yrittäjien jälkeen Rajaportin sauna oli kylmillään pari vuotta. Asukkaat haaveilivat saunan herättämisestä henkiin. Monista Pispalan taloista puuttui sauna, suihku tai lämmin vesi.
Vuonna 1989 perustettiin Pispalan saunayhdistys ry vaalimaan ja säilyttämään perinteistä saunakulttuuria Pispalassa. Alusta lähtien tavoitteena oli Suomen vanhimmaksi todetun Rajaportin pelastaminen purkamiselta ja saaminen uudelleen käyttöön. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen yhdistys sai vuokrattua kaupungilta saunan kunnostaakseen sen jälleen käyttöön. Tukea hankkeeseen saatiin muun muassa Museovirastolta.
Ensimmäiset löylyt otettiin joulukuussa 1989, ja siitä lähtien Pispalan saunayhdistys on vastannut Rajaportin saunan löylyistä ja rakennuksen kunnosta.
Tampereen kaupunki teki Rajaportinkadun korjaussuunnitelmat vuonna 1991. Pelkona oli, että sauna voitaisiin milloin tahansa purkaa esimerkiksi parkkipaikan tieltä, koska saunan tontti oli asemakaavassa katu- ja paikoitusaluetta. Pispalan saunayhdistys ja asukasyhdistys sekä lähiseudun asukkaat kaupungin museotoimen puoltamana ehdottivat kaavamuutosta ja korttelin suojelua. Saunan ja saunojien onneksi korttelin suojeleva kaavamuutos varmistui lokakuussa 1996.
Siitä lähtien yhteistyö yhdistyksen ja kaupungin välillä saunakorttelin kunnossapidossa ja markkinoinnissa matkailijoillekin on sujunut hyvin ja Rajaportista on muodostunut kansainvälisesti tunnettu kulttuurimatkailukohde. Saunakortteli on edelleen Tampereen kaupungin omistuksessa ja toimintoja hoitaa saunayhdistys.
Rajaportin sauna on maan vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna. Tampere on sittemmin hakenut ja saanut maailman saunapääkaupungin tittelin.
Näsilinna on osa Nottbeckien rakentamaa Tamperetta
 |
| Kuva: Sakari Karipuro |
 |
| Kuva: Sakari Karipuro |
 |
| Kuva: Juhani Skogberg |
 |
| Kuva: Juhani Skogberg |
 |
Kuva: Milja Mansukoski
|
Näsilinna
valmistunut: 1898
tyylisuunta: uusbarokki / uusrenessanssi
arkkitehti: Karl August Wrede
osoite: Milavidanrinne 8
Milavidan rakennuttivat Finlaysonin omistavan Nottbeckin suvun poika Peter ja hänen vaimonsa Olga. He kuolivat juuri ennen muuttoa uuteen kotiinsa, toinen synnytykseen, toinen umpisuolentulehdukseen. Rakennus siirtyi myöhemmin kaupungille. Se avasi Näsilinnaksi nimeämässään talossa Hämeen museon näyttelyt vuonna 1908. Toiminta keskeytyi sisällissotaan, ja taistelut vaurioittivat rakennusta pahoin. Talvisodasta Näsilinna selvisi pienin vaurioin. Tamperelainen uutisoi 7.4.1982, että talo uhkaa rapistua.
Hiljainen museo suljettiin vuonna 1998, jolloin rakennus jäi odottamaan perusparannusta.
Pro Näsilinna -liike perustettiin marraskuussa 2006 Tampereen Kulttuuriyhdistyksen, Tampereen Taideyhdistyksen ja Tampereen Taidemuseon ystävien toimesta. Tätä edelsivät lukuisat valtuustoaloitteet ja keskustelut. Kulttuuriyhdistys oli pitkään ajanut Näsilinnan palauttamista museoksi.
Kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Turunen ehdotti lokakuussa 2006 museotoimelle, että Näsilinnasta tehtäisiin säätyläismuseo Tampereen kasvuun ja hyvinvointiin vahvasti vaikuttaneen von Nottbeckien suvun kunniaksi. Yhteen huoneeseen tulisi kirjasto, jossa kirjailijat ja runoilijat voisivat pitää tilaisuuksia. Yksi huone voitaisiin antaa pienimuotoisille, mutta korkeatasoisille musiikkitapahtumille. Ala-aulaan sopisi pienimuotoisten oopperoiden ja operettien esittäminen.
Aamulehti uutisoi 15.11.2006, että Näsilinnan remontti alkaa kaupungin päätöksellä vuonna 2008. Rakennuksen perusparannuksen suunnittelu alkoi vuonna 2007, mutta se keskeytettiin säästösyistä.
Vuonna 2010 Pro Näsilinna -liikkeelle perustettiin oma Facebook-sivu, ja rakennukseen päästiin kuvaamaan sen kuntoa.
Vuonna 2012 kerättiin verkkoadressi, jonka allekirjoitti yli 1 000 ihmistä. Adressi luovutettiin toukokuussa 2012 pormestari Timo P. Niemiselle. Kesällä kuvataiteiden opiskelijat järjestivät rakennuksessa poikkitaiteellisen festivaalin ja toivoivat rakennukselle monipuolista käyttöä. Myös muita tapahtumia pidettiin 2010-luvulla, vaikka rakennus oli pääosin suljettuna.
Korjaushanke käynnistyi keväällä 2012. Kaupunki sai rahaa perusteelliseen restaurointiin muun muassa Mediatalon myynnistä. Korjausrakentaminen alkoi vuoden 2013 lopulla. Kunnostus- ja restaurointisuunnitelman tekivät arkkitehdit Esa Niva ja Seija Hirvikallio. Kattorakenteet, julkisivut, sisätilat, sähköt ja viemäröinti uusittiin. Ensimmäisen kerroksen edustustilat palautettiin mahdollisimman tarkasti 1890-luvun henkisiksi. Rakennuskustannukset olivat 5,5 miljoonaa euroa.
Kulttuuriväki ei saanut talosta haluamaansa tapahtumatilaa, mutta Näsilinnan yläkerrassa aloitti toimintansa Museo Milavida, joka kertoo talon rakentajasuvun tarinan. Museossa on aina myös vaihtuva näyttely eri aiheista. Alakerta on toiminut tilausravintolana ja kahvilana. Kahvila ja kaunis kesäterassi on löytänyt uuden käyttäjäkuntansa melko hitaasti. Museo joutui hetkeksi kaupungin säästölistalle vuonna 2018, mutta imagohaittaa pidettiin merkittävänä ja museo säästyi.
---
Samaan aikaan toisaalla:
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 2020, että kaupunkiaktivistit ja tapahtumanjärjestäjät haluaisivat tehdä vanhasta Sörnäisten Kruununmakasiinista keikkapaikan. He jättivät Helsingin kaupunginkansliaan nimellisen yhden euron ostotarjouksen makasiinista. "Keikkajärjestäjät ehdottavat kaupungille viittä vuotta aikaa. Tässä ajassa he tekisivät huonokuntoiselle rakennukselle kuntokartoituksen ja remonttisuunnitelman sekä hankkisivat remontille rahoituksen ja luvat. Tarjouksen takana ovat rekisteröidyt yhdistykset Elmu ja Block party, Kallio-liike sekä joukko yksittäisiä kaupunkilaisia." Kruununmakasiini valmistui vuonna 1892 viljavarastoksi.
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 2020, että kaupunkiaktivistit ja tapahtumanjärjestäjät haluaisivat tehdä vanhasta Sörnäisten Kruununmakasiinista keikkapaikan. He jättivät Helsingin kaupunginkansliaan nimellisen yhden euron ostotarjouksen makasiinista. "Keikkajärjestäjät ehdottavat kaupungille viittä vuotta aikaa. Tässä ajassa he tekisivät huonokuntoiselle rakennukselle kuntokartoituksen ja remonttisuunnitelman sekä hankkisivat remontille rahoituksen ja luvat. Tarjouksen takana ovat rekisteröidyt yhdistykset Elmu ja Block party, Kallio-liike sekä joukko yksittäisiä kaupunkilaisia." Kruununmakasiini valmistui vuonna 1892 viljavarastoksi.
